Pahanhajuinen hengitys
Pahanhajuinen hengitys

Pahanhajuinen hengitys on yleinen ongelma

Pahanhajuista hengitystä kutsutaan lääketieteen termein myös halitoosiksi. Tämä ikävä vaiva esiintyy kaikenikäisillä miehillä ja naisilla. Tutkimusten mukaan pahanhajuinen hengitys vaivaa lähes 50 prosenttia väestöstä.

Pahanhajuinen hengitys voi olla hankalaa myös sosiaalisesti. Jos henkilö on tietoinen haisevasta hengityksestään, voi se vaikuttaa todella negatiivisesti henkilön itsevarmuuteen ja siten jokapäiväiseen elämään. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan edes tiedä hengityksensä epämiellyttävästä hajusta. Ihminen tottuu näet helposti oman elimistönsä hajuihin.

Haisevan hengityksen hoidoksi ehdotetaan edelleen usein hyvin samanlaisia kotikonsteja kuin jo 2 000 vuotta sitten. Niitä ovat esimerkiksi runsas veden juominen, lepo ja persiljan syöminen.

Pahanhajuisen hengityksen syynä suuontelon bakteerit

On yleinen väärinkäsitys, että pahanhajuinen hengitys johtuisi mahan toiminnasta. Itse asiassa syynä ovat lähes aina suuontelon bakteerit. Käytännössä kenellä tahansa saattaa olla haiseva hengitys jossain vaiheessa elämää.

Mistä pahanhajuinen hengitys johtuu ja miten haju muodostuu?

Haiseva hengitys johtuu suuontelossa, hampaiden välissä ja kielen taka­osassa kasvavista bakteereista. Kun bakteerit hajottavat esimerkiksi ruoantähteitä, syntyy epämiellyttävän hajuisia rikkikaasuja, jotka tekevät hengityksen pahanhajuiseksi. SB12 neutraloi näitä kaasuja ja ehkäisee niiden muodostumista. Näin SB12 raikastaa tehokkaasti pahanhajuisen hengityksen.

Lähes 90 prosentissa tapauksista hengityksen epämiellyttävä haju muodostuu suussa. Syynä voi olla puutteellinen suuhygienia, ientulehdus, hampaan tukikudosten tulehdus (parodontiitti) tai suun kuivuminen. Tietyt lääkitykset ja stressi voivat vähentää syljeneritystä, mikä taas aiheuttaa pahanhajuista hengitystä. 

Aamulla lähes kaikkien hengitys on tunkkainen. Tämä johtuu syljenerityksen vähenemisestä ja bakteerikannan muuttumisesta yön aikana.

 

Viitteet:

1. Tonzetich J. Production and origin of oral malodor: a review of mechanisms and methods of analysis. Journal of periodontology (1977)48:13-20

2. Quuirynen M. Management of oral malodour. J Clin Periodontol (2003)30 (Suppl.5)17-18.

3. WÂler S.M, Jonski G, Young A and Rölla G. Halitosis -nytt om diagnostikk og behandling. Odontologi (2001).