SB12-TIETOA
SUUNHOIDON JA
TERVEYDENHUOLLON
AMMATTILAISILLE

HALITOOSI (PAHANHAJUINEN HENGITYS)

Halitoosi on kaikenikäisten naisten ja miesten vaiva, joka voi vaikeuttaa sosiaalista elämää ja alentaa itsetuntoa. Tutkimusten mukaan jopa puolet väestöstä kärsii halitoosista .^1,2,3 Yleisesti luullaan, että halitoosi on lähtöisin vatsasta, mutta tämä ei useimmiten pidä paikkaansa. Itse asiassa halitoosin syy löytyy 90 % tapauksista suuontelosta.

Halitoosi voidaan jakaa kahteen ryhmään: endogeeniseen ja eksogeeniseen halitoosiin. Eksogeeniseen hengityksen hajuun vaikuttavat ulkoiset tekijät kuten valkosipuli, kahvi, tupakka ja mausteiset ruoat. Endogeenisen hengityksen haju tulee 90 % suuontelosta.

Yleisiä endogeenisiä syitä halitoosiin

• Huono suuhygienia
• Gingiviitti eli ientulehdus
• Xerostomia eli kuiva suu johtuen syljen vähyydestä suuontelossa. Kun syljen tuotanto vähenee, bakteerien määrä suuontelossa lisääntyy.
• Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen sairaus, tutkimusten mukaan 40 %:lla aikuisväestöstä on jonkin asteista iensairautta ja 10 % kärsii vakavista kiinnityskudoksen sairauksista. Parodontiitilla ja VSC-kaasujen, erityisesti metyylimerkaptaanin, määrällä on selkeä yhteys. Usein henkilöillä, joilla on parodontiittia, esiintyy myös halitoosia.⁴
• Implantit, proteesit, hammasraudat

Miten halitoosi syntyy?

Gramnegatiivisia anaerobisia bakteereja on suuontelossa, hampaiden välissä, ientaskuissa ja kielen pinnalla. Näitä bakteereja pidetään syypäinä rikkikaasujen syntymiseen. Rikkikaasut voivat vahingoittaa suuontelon kudoksia ja vaikuttaa siten parodontiitin syntyyn. ⁵

Gramnegatiivisilla anaerobisilla bakteereilla on entsyymejä (kysteiini ja metioniini), jotka pilkkovat aminohappoja VSC-kaasuiksi (=volatile sulphur compounds) eli rikkikaasuiksi, jotka aistitaan halitoosina uloshengityksessä. Pahanhajuiset VSC-kaasut muodostuvat pääasiassa vetysulfidista (H2S), metyylimerkaptaanista (CH3SH) ja dimetyylisulfidista (C2H6S). Kaikista pahin haju on metyylimerkaptaanin ansiota, jo pieni määrä metyylimerkaptaania riittää aiheuttamaan halitoosia, siksi se on tärkeä eliminoida. ^6,7

SB12 – kliinisesti todistettu pitkävaikutteinen teho pahanhajuista hengitystä vastaan.

SB12-suuvesi kehitettiin Oslon yliopiston hammaslääketieteen laitoksella. SB12:lla on ainutlaatuinen ja maailmanlaajuisesti patentoitu koostumus, joka tehoaa halitoosia vastaan 12 tunnin ajan. SB12-suuvedessä on matalat pitoisuudet sinkkiasetaattia (0.3 %) ja klooriheksidiiniä (0.025 %). Näillä aineilla on synergistinen vaikutus, joka mahdollistaa SB12:n pitkäkestoisen tehon pahanhajuista hengitystä vastaan. SB12-suuvesi sisältää myös natriumfluoridia, 0,05 - 0,2 % riippuen makuvariantista.

Toisin kuin monet muut tuotteet, SB12 ei ainoastaan peitä hengityksen epämiellyttävää hajua, vaan se vaikuttaa suoraan ongelman aiheuttajaan neutraloimalla ja ehkäisemällä pahanhajuista hengitystä aiheuttavien aineiden muodostumista suuontelossa.⁹ SB12 ei vaikuta suun luonnolliseen bakteerikantaan.

SB12 on testattu useissa kliinisissä tutkimuksissa niin kaasukromatografimittauksilla kuin halimetrianalyysillä ja aistihavaintoihin pohjautuvilla testeillä. ^8-12.

SB12:n vaikutustapa

SB12-suuveden vaikuttavat aineet sinkkiasetaatti ja klooriheksidiini estävät vetysulfidin, metyylimerkaptaanin ja dimetyylisulfidin muodostumista. Sinkkiasetaatti eliminoi itsenäisesti vetysulfidia, mutta on tehottomampi metyylimerkaptaania ja dimetyylisulfidia vastaan, siksi tarvitaan klooriheksidiiniä.

Klooriheksidiini hajottaa kaasuja, jotka sisältävät vedyn molekyylejä, jotta sinkki pääsee helpommin reagoimaan vedyn kanssa eikä rikkiyhdisteitä pääse syntymään. Metyylimerkaptaanissa vety on sitoutunut niin tiukasti, että pelkkä sinkki ei pysty sitomaan sitä. Klooriheksidiini hajottaa metyylimerkaptaania ja dimetyylisulfidia, jotta sinkki voi sitoa vetyä ja muodostaa hajuttomia, liukenemattomia sulfideja. Klooriheksidiini pystyy myös kiinnittymään suun limakalvoille, kieleen ja hampaiden pintaan, joten SB12:n vaikutus on pitkäkestoinen.

Sinkkiasetaatin ja klooriheksidiinin vaikutus halitoosiin on siis synergistinen. Se tarkoittaa lisäksi sitä, että vaikuttavien aineiden optimaalisella yhteiskoostumuksella voidaan pitää yksittäisten vaikuttavien aineiden pitoisuus hyvin alhaisena. Näin SB12-suuveden käyttäjä ei kohtaa niitä haittavaikutuksia, joita vaikuttavat aineet yksinään voivat suurina pitoisuuksia aiheuttaa. ^8-12

¹ Tonzetich J. Production and origin of oral malodor: a review of mechanisms and methods of analysis. Journal of Periodontology (1977) 48: 13-20.

² Quuirynen M. Management of oral malodour. J Clin Periodontol (2003) 30 (Suppl.5) 17-18.

³ Wåler S.M, Jonski G, Young A and Rölla G. Halitosis - nytt om diagnostikk og behandling. Odontologi (2001).

⁴ Hugosson, A, Norderyd O, Slotte C, Thorstensson H. Distribution of periodontal disease in a Swedish adult population 1973, 1983 and 1993. J Clin Periodontol (1998) 25: 542-548.

⁵ Johansson B. Bad breath. Prevalence, periodontal disease, microflora and inflammatory markers.Department of Periodontology, Karolinska Institutet (2005) 9-31.

⁶ Kleinberg I, Westbay G. Oral malodor. Crit Rev Oral Biol Med (1990) 1: 247-259.

⁷ Scully C, El-Maaytah M, Porter SR, Greenman J. Breath odor: Etiopathogenesis, assessment and management. Eur J Oral Sci (1997) 105: 287-293.

⁸ Thrane P, Jonski G, Young A, Rölla G. A New Mouthrinse Combining Zinc and Chlorhexidine in Low Concentrations Provides Superior Efficacy Against Halitosis Compared to Existing Formulations: A Double-Blind Clinical Study. J Clin Dent (2007) 18: 82-86.

⁹ Thrane P, Jonski G, Young A, Rölla G. Zn and CHX mouthwash effective against VSCs responsible for halitosis for up to 12 hours. Dental Health (2009) 48:2-6.

¹⁰ Thrane P, Jonski G, Young A. Comparative effects of various commercially available mouth-rinse formulations on halitosis. Dental Health (2010) 49: 6-10.

¹¹ Saad S, Greenman J, Shaw H. Comparative effects of various commercially available mouthrinse formulations on oral malodor. Oral Diseases (2011) 17: 180-186.

¹² Ademoviski et al. Comparison of different treatment modalities for oral halitosis. Acta Odontol. Scand. (2012) 3: 224-233.